Ehkä meidän vaan täytyis positivisoitua?

HKI day 2.

Helsingin sade on vähintäänkin yhtä masentavaa kuin Glasgown sade, eikä toi tuuli joka kiskoo tukan päästä ja lennättää mummoja helpota muodostamaan positiivisia ajatuksia ulos lähtemisestä.

Ehkä se on toi sää joka masentaa tai sitten joku muu, mutta tää päivä on ollu täynnä sitä negaatioo itseään.

Rakastan Helsinkiä.

V tekee hyvää kanaa ja V:n kämppikset on mukavia. Käytin myös tilaisuutta anastaa V:ltä turhaa vaatetusta omiin tarpeisiini. On hienoa omata ystäviä, jotka ymmärtävät tarpeesi.

"A friend in need is a friend indeed!"

Huomenna täytyy mennä kotikulmille. Maunu odottaa!

Keep you posted!

ShantiShanti

M

Welcome to the HKI, biatch!

Eilisen lentohässäköiden ja 25kg laukun jälkeen luulisi ihmisen nukahtavan nopeasti. Eiiii, ei todellakaan. Ainakaan jos saapuu LUOLA:an yökyläilijäksi. Aamukolmen ensimmäinen vaaka-asento teki kutaa ja tytötkin näytti väsyneiltä. H tosin oli koko päivän jo potenut ihmeellistä vatsakipua ja harrasti vaakaa jo sillon kun minä pääsin sisälle asuntoon.

Oon varmaankin istunut liikaa lentokoneissa ku oon jo saanut tietyn rytmin siihen että noin 2 min ennen nousua alan nuokkumaan ja koko lentokoneeseen astuminen on kuin bussiin menisi. En oo pitkään aikaan tuntenut jännitystä, tällä kerralla tosin sain aikaseksi mahassani hieman tunnelmia.

Yön rauhattomuutta seuras tietenkin myöhäinen nouseminen sängystä ja olin järkyttynyt että pääsin vasta yhdentoista jälkeen ylös H:n pehmeästä nukkujätistä. Ennenku päivä oli edes startannut koko sen olemuksen pilasi se muistikuva että kyllä, olen hukannut HKI julkisenliikenteen matkakorttini. Nyt ymmärrän mitä sosiologian luennolla tarkotettiin "guilt-culture":lla. Vaikka saisin uuden melkein samalaisen kortin, silti soimaan itseäni sen edellisen hukkaamisesta koska "säästäisin rahaa jos mulla olisi se mun oma, ikioma, vanha kortti". Asioita ei kuitenkaa helpottanu H:n jatkunut pahoinvointi josta seurasi se me päädyttiin matkaamaan päivystykseen.

Oon myös aika vakuuttunu et tän päivän teema on ollu lähinnä "confusion" eikä sillain hyvällä tavalla että "oho, mullahan onki tällä tilillä rahaa" tai "hoho, nää kengät on täydelliset ja alennuksessa" confusion, vaan lähinnä, "aargh väärä bussi" tai "aaaarghh väärän suuntanen spora" confusioneita. Jossain kohtaa en uskonut selviytyväni takaisin LUOLA:an ja saaden selittää itseäni: olenhan asunut tässä kaupungissa, tosin Töölö on ollut mulle aina sellanen wonderland, kun sieltä ei tunnu löytävän ulos vaikka rukoilisi armoa, tätä ei varmasti ole ennen sattunut!! Ei todellakaan! All is good, routa ajoi porsaan kotiin.

Talkin' about routa! Huhuuh! Ajattelin että: todellakin Glasgow on todella paljon kylmempi, varsinkin ku nyt siellä sataa taas sillä suomalaiselle käsittämättömällä tavalla mutta ei! Finland 12 points! En tiedä edes tuulen nopeutta, mutta se nopeus jolla mun pienet nakkisormet mun ihanissa nahkahansikkaissa kohmettu oli jälleen: käsittämätöntä.

Jospan tämän päivän ja tämän viikon sana olisi sitten se KÄSITTÄMÄTÖN. Koska jotenkin tänään tuntuu että mm. olen tuhlannut _____________ paljon rahaa, kaikki tuntuu olevan __________ vaikeaa, liikenne on ________ ymmärtää plus et jostain ____________ syystä juoksin tänään ratikan edessä. Kyllä en edestä vaan edessä. EDESSÄ. En edes halua selittää.

Nyt on kuitenkin aika istua vain sisällä ja odottaa vuoren lailla että kaikki mohammedit(ystävät) tulevat mun luo.. Missä te ootte? Mä oon LUOLA:ssa!!

ShantiShanti

M

I'm leaving on a Jetplane!

Tänään sataa Glasgowssa, taas sillain urakalla. Suomalaisille käsittämättömällä tavalla.

Oon pakannu laukkuani eilisestä lähtien ja lupasin itelleni että voin tulla sitten takaisin kahden matkalaukun kanssa. Tosin toinen on pakko pitää käsimatkatavarana koska en jaksa maksaa ruumalaukusta, vaikka se olisikin sen 20-30e muistaakseni. Huomenna lähtö siis Suomeen, Helsingin kautta näillä näkymin jo viikonloppuna Tampereelle, mutten ole siitäkään vielä sata varma. Kokonaiset kuus viikkoa täydellistä maleksimista ja lomailua. Käy hyvin mulle, en pistä pahakseni olleskaan.

Lomahommista puheenollen, ollaan tässä tyttöjen kanssa kovasti järkkäämässä reissua etelän lämpöön. Ollaankin saatu jo lentoliput hommattua ja nyt mä taistelen jotta saadaan meille kunnon yösija hankittua. Kieltämättä hieman stressaa jotta saa kaikien toiveet toteutettua, mutta kyl uskon et se sit palkitaan paikanpäällä ku kaikilla on todella kivaa ja kaikki pääsee lomafiilikseen. On kuitenki pysyttävä viel muutama kuukausi pöksyissä ja saatava kevään kouluhommat kunnialla loppuun.

Sain syksyn kouluhommat eilen purkkiin, ja palauttelinki esseitä ja työkirjoja, plus että pidin myös esitelmän englanniks. Sain jopa hieman enemmän prosentteja ku muu ryhmä, vaikka pelkäsin kaiken aikaa et mun osuus on liian pitkä ja tytöt valitteli sitä ku jaarittelin samoja asioita miljoonaan kertaan. Mut as long as it floats the professors boat!

Kestää yllättävän kauan ymmärtää näistä arvosanoista jotakin, plus etten ole vieläkään sisäistäny opiskelua englanniks aivan täysin. Mulla on suunnitelmissä onkia jostain synonyymisanakirja ja tuoda oma englannin sanakirjani tänne jotta voin hieman rikastuttaa kieltäni.

Kävin tuossa tovi sitten hieman roadtripillä meidän Student toursin kanssa, joka on muuten ihan sika hyvä firma. Niillä on jäätävn halpoja ja hyviä matkoja, ja poitsu joka niitä järkkäilee tuntuu olevan todella kiinnostunut hommistaan. Se on onkinu paljon historiaa ja muuta informaatioo paikoista jonne ne tekee reissuja, plus että se on ite käyny tarkistaan ne mestat monesti ennenku esittelee meille niitä. Jatkan näitä halpareissuja sitten taas tammikuussa ku palaan astialle.

tässä pari kuvaa reissusta. Käytiin sekä Inveraryn pienessä kylässä että sitten Obanin hieman isommassa kalastajakylässä.

ShantiShanti!

M

Glasgow calling!

Oho, huomasin yllättäen että onkin kulunut kokonaiset 2 viikkoa siitä kun viimeksi päivittelin tätä! Pahoittelut!

Viime viikoilla ei täällä Glasgowssa ole tapahtunut mitään ihmeellisempää ja tuntuuki että tylsä opiskelijaelämä on saavutettu!

Onhan tietty välillä ikävä kotiin, mutta se ei ole sellainen ikävä että voi kunpa pääsisin kotiin vaan lähinnä voi kun kaikki ystävät ja perhe olisi täällä! Eniten ikävöin Maunua, sen lämpöä ja välinpitämättömyyttä.

Huomasin tuossa viikko sitten kuinka todella alan kiinnostua enemmän ja enemmän radiojuontajan roolista. Huolimatta siitä että tiedän että ne on lähinnä vaa radion pellejä, eikä niillä ole paljon sananvaltaa mitä ne soittaa saatika sitä mitä ne sanoo mutta, uskon että on vielä olemassa radio jossa myös radiojuontajat on tärkeitä.

Radiojuonnon ja mun välissä on vain pieni juttu. Mun puhevika. Niin kauan ku mun suusta on tullut ulos asioita on ne tullu ulos hieman väärällä tavalla (ja nyt en tarkota liian suoria ilmaisujani vaan kieleni ongelmaa olla muodostamatta tiettyjä äänteitä). Olen tosin ottanut härkää sarvista ja olen mm. varannut ajan lääkärille jotta saisin lähetteen puheterapiaan,jossa siis olen käyny melkein jokaisessa oppilaitoksessani tuloksitta sillä ne on aina päätyneet siihen ratkasuun "ja nyt sitten tän 3. istunnon jälkeen harjottelet oikein ahkerasti kotona ja palataan asiaan sitten ensi vuonna". Tämä lähestymistapa mulle, jolla on sormi suussa ja peukalo keskellä kämmentä ja tarvitsen kädestä pitäen ohjeistusta, ei oikein toimi.

Meidän koulu on varustettu todella hyvällä teknologialla ja voisin viettää enemmän aikaa siellä, vieläpä sen takia et asun tässä vieressä. En tiedä miks en saa millään sellasta asiaa aikaseks. Mun tarvisi hieman tutustua kaikkeen siihen mitä siellä on. Meiltä löytyy kaikki, radio- ja tv-studiosta aina isoihin leikkaamohuoneisiin. Aika khuul pakko myöntää. Täytyy vaan oppia miten se kaikki tavara toimii!

En enää oo nii pahassa jamassa noiden koulutöiden kanssa, ja alan jo oppia et parempi vaa tehdä ne pois alta päivittäin nii ei oo se kasa joka aiheuttaa aamusin ahdinkoa ja iltaisin turhautumista. Tässä siis sulle äiti! Olen vihdoinki henkisesti kasvamassa! Olen jopa asennoitunut että tänä viikonloppuna etusijalla on koulutehtävät ja rentoutuminen. Varsinkin nyt ku saatiin ranskiksen kanssa ostettua astia jossa liotella jalkoja ja jalkakylpyvehkeet! Aijai sitä iloa. Nyt tarvii vaa ens kuussa ku tuet tulee ostaa hieman kasvotarvikkeita ja elämä alkaa oleen suhteellisen täydellistä täällä suunnalla.

Yritän taas pitää hieman tiheempää tahtia näissä päivityksissä!

Keep you posted!

ShantiShanti!

M

The bus does not give any change, darling!

Uusi maanantai on näköjään täällä taas ja aika tehdä pientä vuodatuksen poikasta.

Viime viikkoon mahtu niin puhelimen hajoamista kuin korjaamista, kriisejä, paikallisbussilla kulkemisen opettelua ja vääriä hälytyksiä. Mahtavaa!

Alotetaan vaikka siitä että jokainen viikko täällä tuntuu vierähtävän nopeasti uusia asioita oppiessa. Itelleen pitää välillä muistuttaa että tämä on nyt se koti, eikä parane ajatella että sitten kun pääsen 'kotiin' eli Suomeen. Tää tunne varmaanki johtuu siitä et mä en viel täällä erota et mikkä on esim. niitä vaarallisia katuja ja mistä mikin asia löytyy, kaupunki on vielä aivan vieras.

(tästä tulikin mieleen et pitää mennä hakeen stockalta uus asiakasomistaja kortti ku hajotin senkin)

Siis tosiaan hajotin jotenkin onnistuneesti puhelimeni ja sain sen myös korjattua käymällä local apple-korjaamolla! Wuhu! Tosin ensin kuvittelin käveleväni sinne mestaan koska kartasta katsottuna se ei ollut nii pitkän matkan takana.. VÄÄRIN! Kävelin semi sateessa n. 1h 45 min ja luovutin. Palasin kotiin ja päätin et seuraavana päivänä hoidan sen. Katsoin Google mapsin kautta miten sinne pääsee julkisilla ja otin härkää sarvista ja käytin bussia. Olen siis ennenki täällä busseillu, mutta viime kerralla mun kämppikset oli aika lailla ne jokka hoiti koko härdellin. Nyt mun oli vaa selvittävä; otettava oikea bussi ja kerrottava oikea osote jonne jään plus vielä jäädä oikealla pysäkillä. Tää kuullostaa varmasti monen helsinkiläisen korvaan todella ahdistavalta, sillä kukapa ei rakasta Repa Reittiopasta joka kertoo minuutilleen mihin mennä ja missä jäädä pois. Plus koko metrojen ja ratikoiden ihana ulottuvuus!! Täällä sitä ei ole. Täällä mennä kylmällä faktalla, kylmä märkä kala vasten kasvoja. Glasgown tärkein bussisääntö on että sulla on AINA, siis _AINA_ tasa raha mukana, täällä ei ole sellasta käytäntöä kuin että kuskilla olisi vaihtorahaa. Noh se viivästytti mun matkaani vain 30 min mut silti.. karua.

Myös puhelimen korjauksessa sai käyttää huumoria. Ensinnäki nähtävämmin puoli Glasgowta oli rikkonut läppärinsä, puhelimensa tai podinsa juurikin samana vloppuna kuin minä. Eli ei muuta ku jonoon vaa. Olin vakuuttunu et puhelin jäisi sinne vähintään viikoksi ihmeteltäväksi, mutta sit ku tuli mun vuoro ja kerroin puhelimen henk.koht helvetistä osasi paksulla skottimurteella puhuva pakistanilainen herra kuulemma korjata vian 20 minuutissa. Mua pyydettiin istumaan alas ja odottamaan. How nice. Tässä vaiheessa tietenki unohtu kysyä sitä hinta-arvioo ja että mikä puhelimen ongelma oli. Eli istuttuani alas alkoi sellanen semi paniikki siitä että pystytäänkö puhelinta a) korjata ja b) mitä se maksaisi.

Loppu hyvin kaikki hyvin, luulisin. Mun vuoro tuli ja kassalle päästessäni tietenkin kysyin että mikä puhelimen oli, ja paniikissani olin täysin unohtanu että tämä pakistanilainen ei heiluttele päätään eikä vaihda T-kirjaita D:ksi. Huhu! Saman tien ku herra avas suunsa nii multa meni kaikki ohi.. aivan kaikki. Kuvitelkaa sitä hetkeä elämässänne ku ootte hämmentyny, hämmentyny nii julmalla asteella. Tuijotatte eteenne ja mielessänne käy kysymys: MITÄ!?? mutta jatkatte vaa hymyilyä. Jokin sisällä vaa kuolee. Odotin tietty et herra hymähtää, joka on täällä vähän sellanen lopettamisen merkki, myös sellanen henkäys "ay" kertoo siitä et tuli piste. Tyhmyyttäni menin jatkamaan kysymyksiäni. Kysyin korjauksen hintaa. En ymmärtäny. Kuvittelin kuulleeni että se on 295-395 puntaa. Luoja varjele, saisin uuden puhelimen sillä hinnalla. NITROTNITROT!

Heh, hinnaks osottautukin 30puntaa ja edelleenki epätieto puhelimeni traumasta.

Bussilla kotiin tulo oli tietty hemmetisti paljon helpompaa, tosin jouduin odotteleen hieman pitempään pysäkillä mutta sainpa ainakin nähdä vilauksen skottihäiden vastaanotosta. Pysäkkiä vastaapäätä sijaitsi iso hotelli jonka aulaa kaiketi käytetään juhlatilana. Isot ikkunat, hieman hämärä ja valot sisällä. Ah! Täysi näkyvyys. Miehillä kiltit päällä ja naisilla ihmeellisiä mekkoja.

Täällä on kuulemma sanonta et "Skinny girls think they're chubby, chubby girls think they're fat

and obese girls think they're supermodels". Tämä oli kyl nii totta niissä häissä!

Ainiin olen täysin unohtanut kertoa sen pienen faktan! Olen virallisesti alottanut VOIMISTELUN! Kyllä musta tulee huono aikuisvoimistelija, rumissa trikoissa. That's me!

Ryhmä on pieni mutta todella mukava. Tyttö joka vetää ryhmää on todella johdonmukanen opettamisessa ja kaikki käydään läpi. En oo ennen tiennyt kuinka huono oon ollu kuperkeikoissa, mutta täytyy sanoa että mua myös pelottaa hieman tehdä kuperkeikkoja. Siinä voi taittaa niskansa.

Ensimmäisen voimistelutunnin jälkeen, en päässy portaita kunnolla alas, lähinnä tulin niitä sikiöasennossa alas.. (if you know what i mean) ja vielä viikonloppuna tuntu että reisilihakset repee jos yritän yhtään mitään erikoista. Oon kuitenkin menossa huomenna uudestaan tunneille, intoa puhkuen! Ajattelin myös kokeilla koulun muita liikuntaklubeja!

Tääl on myös kaikkia tosi nörtti klubeja, kuten filmiklubi ja valokuvausklubi jonne ajattelin ehkä mennä pyörimään. Ihan vaan huvikseni.

Siinä se taas oli, viikon annostus!

Elämä on jälleen voittanut ja valo tunnelin päässä tuntuu kirkastuvan!

Mietiskelen jo uusia kriisien aiheita sekä kouluhommia. Ne kaikki pitää tehdä.

(eniten haaveilen kai tällä hetkellä iphone 5:sta.. en tosin tiedä miksi, anyone else?)

Keep you posted!

ShantiShanti!

M

Skyping with a dog!

Viikonloppu takana ja uus viikko edessä. Mahtava maanantai, idman-uutisia, kouluhommia ja viimenen vapaapäivä!

Eilen pidin hieman skypeneuvottelua äitin koiran kanssa, joka kuulemma vaikutti suhteellisen kummastuneelta kun mun ääni kuulu muttei ihmistä näkyny. Sekin on päässyt netin ihmeelliseen maailmaan mukaan! Vaan kuka ei olis. Nyt kun kaikki 60+ ihmiset seikkailevat netin äärettömässä ulottuvuudessa miksei kotieläimetki sais!

Huhuhuh! Eilen huomasin pienen harmittavan jutun, bassoradio ei enää toimi mun itunesissa. Ja oon koittanu kaikkeni, TODELLAKIN KAIKKENI (ihmiskauppaa harkiten) saadakseni sen toimii. Not happening.. Me so sad

Tyydyn siis espanjalaiseen kommariradioon jossa pyörii 10 min välein sama mainos jossa sanotaa jtn pommista..

Täytyy siis alkaa keksiin muuta puuhaa ku toi radio..

Päätin menneellä viikolla että liityn koulun liikuntaklubiehin ja oon jo saanut sovitettua mun aikatauluun mm. trampoliningiä. Harmi ettei täältä löydy omaa Glee-klubia. Olin valmis liittymään kuoroon ja laulamaan Madonnaa.

Yritän löytää myös jotain radioa ja media-alan koulutoimintaa, tosin se on hieman vaikeempaa ku ne on yleensä luokkakohtaisia.

Täällä tuntuu hengaavan aika paljon suomalaisia, joka on ollu mulle hieman ylläri. Parasta on kuitenki se et pystyy tunnistaan niitä. Niissä huonoo puolta on se et ne hyvin äkkiä vaihtaa kielen ekaks kotimaiseks ja sitten muut tuntee ittensä diskriminisoiduiks, tai ei nyt ihan. Ranskalaiset kieltäytyy kommunikoimasta omalla kielellään ja ovat kaiken aikaa aika ängri. Ne puhuu mielellää keskenänsäkin englantia, jotta niiden kielitaito kehittyis. Ihailtavaa.

On näköjään taas aika sukeltaa sosiologian kuumottavaan tekstikirjaan!!

Keep you posted!

ShantiShanti!

M

It's FRIDAY FRIDAY FRIDAAAYYYY!!

Viikko takana ja täytyypi alkaa ottaa hieman vakavamielisemmin tuo koulu että saa noita hommia tehtyä. Mulla on aina perjantait vapaita nii saan sellasen hieman pidennetyn vlopun.

Yliopisto on jees, niit kielien kursseja en oo viel saanu tosin kasaan ja kuulin ettei ekavuosilaiset voi periaatteessa suorittaa niitä, et voi mennä kyl istuun niille tunneille muttei niistä saa mitään suoritusmerkintää.. noh mut kuhan pääsee harjottaa kieltä nii ens vuonna se menee sit paljon paremmin.

Tänä viikonloppuna tosi moni meidän asunnosta lähti käymään kotona eli täällä pitäis olla hiljasta.. no mut eipä ookkaan! Ranskatar kutsu eilen illalla pari ystäväänsä tänne etkoilemaan ja oli tosi hauskaa et ne tuli käymään. Tosin tossa 4-5 aikaa aamulla ku ihmiset oli "out of their face" eli pl-e-xiiiiiittt ja ne tuli himaan ja alko laittaan ruokaa. Dear looooordd!! Heräsin siihen että laseja särky ja 'equador' pärähti soimaan. Nyt oon 3h yöunia vajaampi ja mun päässä jyskyttää kunnon konemusa. Noh mut toisaalta, tnä on mun vapaapäivä eli ei kai se nyt nii kamalaa oo.

Eilen keskusteltiin näiden mun kämppisten kanssa kotona olevista lemmikeistä ja huomasin kaipaavani Maunua ja.. noh sitä koiraa.. Jotenkin on aina tottunu että taloudessa on joku elukka jota voi leikittää tai vähän kiusata aina sillon tällön kun _itellä_ on tylsää. Noh ei ny. Ei kiusata mut esim. Maunun paijaus on ihanaa!!

Ajateltii tänää hieman lähteä käymään keskustassa pyörähtään ja katteleen jostain mulle aamutossuja ja sen sellaista kamaa. Ei mitään isompaa.

Täytyis alottaa radiotuotannon tehtäviä, a.k.a kuunnella radioo ja kertoo miltä sen kuuntelu tuntui. Meil on ihan mahtava opettaja sillä kurssilla. FOK!

Keep you posted!

ShantiShanti!

M

Nice, sun shine

Aurinko paistaa kolmatta vai neljättä päivää putkeen, tosin lämpötila ei oo kauheen korkee mut ei se täällä varmaa koskaan ole.

Oon tänää käyskennelly pitkin kaupunkia ja tutkiskellu paikkoja. Näin miehen joka soitti kivasti ja hyvästi kitaraa. Ou jea!

Alan jo tottua ajatukseen että täällä ollaan ja pysytään ja Suomeen mennään lomaileen. Joskus kylläkin esim. kaupassa ottaa päähän ku kaikki on nii kallista, mut pitää vaa oppia ymmärtään pennien ja puntien arvo eikä verrata niitä euroihin. Tänään oli hyvä esimerkki tescossa jota yleisesti rakastan suuresti koska se on kaupoista halvin. Tescosta voi ostaa Tesco-value kamaa ja sit on sitä normi kamaa, sitä hieman kalliimpaa. Kananmunat on ainoo ehkäpä mitkä on vmäisen kalliita. En jaksais maksaa 6 kananmunasta 2 puntaa!! cmoon!! 2,4e!! Nobheads. Nii sillai täällä sanotaa ku joku on mulkku, nobhead. En tosin oo tollasia kauheesti viljelly, suomalaiset kirosanat on vaa nii paljon voimallisempia.

Yliopisto on startannu hyvin ja oon vahvoilla, kielellisesti, luennoilla. Tosin se radiotoimituksen opettaja, jonka joka toinen sana on fock, on vielä artikulaatiomysteeri. Myös aikataulut täällä on todella hauskoja, esim. et koulu alotettiin 12. pv mut lukkarit päivitettii 16. pv nii et sinne on ilmestyny jtn ihmeellisiä kursseja joille ihmisten on tarkotus mennä. Mulla on nyt se päivitetty versio, jonka mukaan mulla olis pitäny olla PASS-tunti 14-15. Noh eipä sinne ilmestyny ku minä ja mun kämppis (jonka siis raahasin sinne uskoen että meillä on se tunti) ja 3 muuta. Tuntihan olis siis pitäny olla mut sitä vaan ei ollu. Eikä tästä päivittämisestä mtnkään ilmoteta, se vaa pitää ite tajuta. Mmm mmm mmmmmm!!

Asun 7 muun kanssa yliopiston asuntolassa, joka ei siis millään tasolla oo yhtää paha. Paitsi tietty tää kokolattiamatto.. Mun kämppikset on tosi mukavia ja varmaanki siitä syystä et tullaan nii hyvin toimeen ja meillä on hauskaa, ei meitä ihan liiasti huvia ramppaa baareissa vaa pidetää aina FlatPartyja. AAAWW jeah! Meitä on 3 ulkomaalasta, slovenialainen poika, ranskalainen tyttö ja minä suomalaistyttö joka kuulemma vaikuttaa ja kuullostaa amerikkalaiselta.. Viime yönä noi oli askarrellu kaikille omat nimikyltit huoneiden ja ruokakaappien oviin. Suurin ossa näistä on Skotlannista mutta esim. Edinburghista tai Dundeesta. Oon myös tavannu kampuksella paljon tyyppejä jokka on englannin puolelta, mut siellä kun noi koulumaksut on nii korkeet nii ne on mielummin tulleet tänne. Mun kämppikset aina kutsuu paljon porukkaa hengaileen meille. Meidän ranskis on kaikista parhain tässä. Se yleensä kutsuu joku 5-7 jokka kaikki tuo kaverin mukanaan, mikä tarkottaa sitä et yleensä meidän keittiössä istuu ihan sikana porukkaa. Alakerran irkku, Sara, pyörii myös meidän keittiössä, koska sen kämppikset on kuulemma masentavia.

Meillä on tänää taas hyvä meininki täällä. Ranskis on kutsunu taas porukkaa ja ihmiset oottaa innolla montako sieltä on tulossa.

Yeah, party hardy!

Keep you posted!

ShantiShanti

M

Feels like home!

Glasgow:ssa paistaa aurinko, tai ainakin paistoi aurinko kunnes se laski, ja kaikki tuntuu menevän suhteellisen sulavasti.

Nyt tämä huonekin alkaa muistuttaan enemmän ja enemmän kotia kun Ikea saatiin ratsattua ja oon järkkäilly paikkoja. Vaikka pakko myöntää että toi pahvilaatikko sängyn alla on edelleen mun alusvaatelaatikko ja kokolattiamaton olemus hirvittää mua. Eihän se matto mihinkään lähde mutta kun siihen tottuu nii kai sekin jotenkin kotosammaksi muuttuu.

Pari viimesintä päivää Glasissa on olleet tosi aurinkoisia ja tänään tein hieman kaupungin tutkiskelua omin päin. Mukava kaupunki, löytyy vaikka mitä kauppoja ja olen tehnyt jo listaa mihin käyttää rahani. Tosin Primark ja sen alhaset hinnat houkuttelee tekeen perus&paniikki -ostoksia.

Kampuskin alkaa pienenee mitä enemmän sitä oppii tunteen. Noita rakennuksia on kuitenkin suhteellisen monta, ja ne on merkattu aikatauluihin ihmeellisillä kirjain- ja numeroyhdistelmillä. Sweeeeeeeeett!! Fiilistelen myös sitä faktaa et oon eka meidän kämpästä joka jakso/halusi opetella miten koko printtaussysteemi meidän yliopistolla toimii. Siis huomio, tää ei oo ihan simppeli juttu. Koko laitos pyörii meidän 'matriculation card':sien varassa, joka on suhteellisen vmäistä ja missään ei oo oikee kunnon ohjeita millekään vaa pitää tapella laitteiden ja aikataulujen ja luentosalien kanssa ennenku oppii kantapään kautta mitä piti tehdä ja missä. Parastahan tässä on se että esim. henkilökunta ei tiedä missä mikin asia on, koska ne tietää vaa omat asiansa ja omat aihepiirinsä. No tietty ymmärrän, en mäkää tietäis muitten jutuista mtn jos olisin töissä näi isossa mestassa.

Viikko on menny nopeesti vaikka alussa kaikki oli hieman kankeeta, mut oon jo saanu jtn tolkkua asioista ja oon jo menossa ongelmitta luennoille ja nyt kattelen et mitä kaikkia kielikursseja meillä tarjotaan. Fantastista!! En tosin vielä tiedä miten niille ilmoittaudutaan.

Tässä kai kaikki tältä erää..

I'll keep you posted!

ShantiShanti

M

Finally!

Nonii vihdoinkin saan tämän aikaseks. Pidetään ensimmäinen postaus simppleinä ja ei mölötetä liikaa..

Perheelle ja ystäville suunnattu diary-muotoinen blogi jossa selostan vaan normi elämääni täällä Glasgowssa. Aloitin juuri yliopiston täällä ja hyvällä säällä päätän sen myös täällä. Elämä Glasgowssa ei oo kovinkaan erilaista verrattuna Suomeen. Eli mtn erikoisuuksia ei tämä blogi tule sisältämään.

Keep you posted!!

ShantiShanti!

M