tiistai 24. syyskuuta 2013

Permisso!

Noniin, olen ollut todella huolimaton ja "unohtanut" kirjoittaa blogiini syystä x. Oon monasti miettinyt että nyt kirjoitan, mutta esim. flunssa ja muut jutut ovat "estäneet"..

Olen tehnyt tämän 2kk aikana aikamoisia huomioita ja joskus kun niistä puhun muille vaihtareille he eivät ole edes huomanneet moista. Lie mistä johtuu..

Tunnustan! Minä tuijotan ihmisiä! En tuijota siksi että joku olisi typerän tai oudon näköinen, mutta silkasta uteliaisuudesta minä teitä katselen ja mittailen.

Ensinnäkin, olen huomannut tämmöisen pienen seikan täkäläisissä naisissa! Uskomatonta ettei Chilessä paljoa popsita vihanneksia mutta silti naiset eivät tunnu kantavan extraa lanteillaan eivätkä vyötäröillään! Myöskään rumia peppuja täällä ei pyöri. Vaikka ei sinällään, jokainen peppu on kaunis peppu. Eikös vain!?

Toisesta sukupuolesta voin sen verran avata että JIISUS näillä miehillä on tukkaa!! Täällä lähes poikseutta tunnistaa Eurooppalaisen miehen, koska a)hän kaljuuntuu ja b) antaa parran kasvaa.
Täällä kuljetaan posket sileinä ja tuuhea tukka lyhyeksi leikattuna. Paljoa en pitkätukkaisia miehiä enkä poikia täällä ole bongannut.. nyt aloin miettimään että onko Suomessa heitä paljon. Mihin vertaankaan??

Kauppakierrokset täällä on myös erittäin mielenkiintoisia. Useimmiten uusissa paikoissa muodostuu ongelmaksi oikeiden hyllyjen löytäminen. Täällä myös tuotteiden ulkonäkö ja moninaisuus sekoittaa. Nakit (erityisesti kananakit) ovat pitäneet mut hilpeänä. Myös pusseihin pistetyt marmeladit saavat multa maininnan. Olen myös suurena kananmunien ystävänä tavannut extra white munia. Mitä ikinä tuo extra white tarkoittaakaan..

Julkisesta liikenteestä voin sen verran avata että kyllä, täysi metro ei ole mikään vitsi. Täällä kun metro on täynnä, se on täynnä. Tarkoittaen että ihmiset sulloutuvat täyteen metroon tietäen että eivät mahdu. Minä takapuoleni kanssa vain peruutan sisään, jos katson että tilaa on tarpeeksi.

Ihmiset täällä ovat hyvin sosiaalisia ja uteliaita. Tästä kertoo esimerkkinä meidän heti ensimmäisellä viikolla kaveriksi iskeytynyt bussikuski-Juan. Kaikkien väsyneiden sankari. Juania ei kiinnosta jos et ymmärrä sanaakaan hänen kieltään. Hän silti kertoo elämäntarinansa. Hän kertoo sen vartalollaan ja äänellään. Hän ottaa sinut mukaan. Hän ottaa sinut.. Kerroinko siis että Juan on yliopistoni bussikuski (kyllä yliopistollani on omia busseja.) eli tapaan hänet miltei viikottain..

Kun erilaiset yksityiskohdat joita olen yliopistostani maininnut ynnää yhteen saa sellaisen kaavan jonka neliöjuuri näyttää rankasti sitä että yliopistollani on rahaa. Paljon rahaa. Paljon rahakkaita vanhempia, jotka kustantavat opiskelijoidensa huvit. Täällä päin kun on rahaa, on paljon rahaa. Esim. mites tuo toisen orientaatiopäivän VIINIMATKA. Niin eikä se ole edes viimeinen viinimatka jonka yliopistomme haluaa maksaa vaihtareilleen. Mielenkiintoista. Mie-len-kiintoista.

Kuten olen jo aikasemmin maininnut ihmiset täällä ovat mukavia ja avuliaita. Tämä siis koskee kaikkia muita paitsi toimistotyöntekijöitä. Heidän kanssaan minulla on ollut ns. rough-patch menossa. Tietenkin minun oma virheeni on tulla espanjan kieliseen maahan puhumatta sanaakaan espanjaa (no juu sanaakaan on hieman liioittelu, totta kai osaan ilmaista etten puhu espanjaa, sanoa kiitos ja muutaman rivon sanankin osaan huutaa jos tilanne sitä vaatii) mutta toden totta, virastot joissa on _pakko_ käydä jotta saa paikallisen henkkarin eivät todellakaan halua auttaa sinua millään muulla kuin _CHILEN_ espanjalla. Toistan chilen espanjalla. Tämä espanja on siitä kivaa ettei sitä ymmärrä edes äidinkielenään espanjaa puhuva ihminen. Sössötys ja S-kirjaimen jättäminen pois lausunnasta aiheuttavat joskus sekavia tilanteita joissa en muutenkaan ole hyvä toimimaan mutta vielä se pieni kirsikka siihen kakun päälle. Mucha gracia.

Tässä kaikki tältä erää!

Laitan taas lisää kun olen tuijotellut lisää!

Pidän silmät ja korvat ja suun auki!

ShantiShanti

M