perjantai 2. joulukuuta 2011

Ehkä meidän vaan täytyis positivisoitua?

HKI day 2.
Helsingin sade on vähintäänkin yhtä masentavaa kuin Glasgown sade, eikä toi tuuli joka kiskoo tukan päästä ja lennättää mummoja helpota muodostamaan positiivisia ajatuksia ulos lähtemisestä.
Ehkä se on toi sää joka masentaa tai sitten joku muu, mutta tää päivä on ollu täynnä sitä negaatioo itseään.

Rakastan Helsinkiä.

V tekee hyvää kanaa ja V:n kämppikset on mukavia. Käytin myös tilaisuutta anastaa V:ltä turhaa vaatetusta omiin tarpeisiini. On hienoa omata ystäviä, jotka ymmärtävät tarpeesi.
"A friend in need is a friend indeed!"

Huomenna täytyy mennä kotikulmille. Maunu odottaa!

Keep you posted!

ShantiShanti
M

torstai 1. joulukuuta 2011

Welcome to the HKI, biatch!

Eilisen lentohässäköiden ja 25kg laukun jälkeen luulisi ihmisen nukahtavan nopeasti. Eiiii, ei todellakaan. Ainakaan jos saapuu LUOLA:an yökyläilijäksi. Aamukolmen ensimmäinen vaaka-asento teki kutaa ja tytötkin näytti väsyneiltä. H tosin oli koko päivän jo potenut ihmeellistä vatsakipua ja harrasti vaakaa jo sillon kun minä pääsin sisälle asuntoon.
Oon varmaankin istunut liikaa lentokoneissa ku oon jo saanut tietyn rytmin siihen että noin 2 min ennen nousua alan nuokkumaan ja koko lentokoneeseen astuminen on kuin bussiin menisi. En oo pitkään aikaan tuntenut jännitystä, tällä kerralla tosin sain aikaseksi mahassani hieman tunnelmia.

Yön rauhattomuutta seuras tietenkin myöhäinen nouseminen sängystä ja olin järkyttynyt että pääsin vasta yhdentoista jälkeen ylös H:n pehmeästä nukkujätistä. Ennenku päivä oli edes startannut koko sen olemuksen pilasi se muistikuva että kyllä, olen hukannut HKI julkisenliikenteen matkakorttini. Nyt ymmärrän mitä sosiologian luennolla tarkotettiin "guilt-culture":lla. Vaikka saisin uuden melkein samalaisen kortin, silti soimaan itseäni sen edellisen hukkaamisesta koska "säästäisin rahaa jos mulla olisi se mun oma, ikioma, vanha kortti". Asioita ei kuitenkaa helpottanu H:n jatkunut pahoinvointi josta seurasi se me päädyttiin matkaamaan päivystykseen.
Oon myös aika vakuuttunu et tän päivän teema on ollu lähinnä "confusion" eikä sillain hyvällä tavalla että "oho, mullahan onki tällä tilillä rahaa" tai "hoho, nää kengät on täydelliset ja alennuksessa" confusion, vaan lähinnä, "aargh väärä bussi" tai "aaaarghh väärän suuntanen spora" confusioneita. Jossain kohtaa en uskonut selviytyväni takaisin LUOLA:an ja saaden selittää itseäni: olenhan asunut tässä kaupungissa, tosin Töölö on ollut mulle aina sellanen wonderland, kun sieltä ei tunnu löytävän ulos vaikka rukoilisi armoa, tätä ei varmasti ole ennen sattunut!! Ei todellakaan! All is good, routa ajoi porsaan kotiin.

Talkin' about routa! Huhuuh! Ajattelin että: todellakin Glasgow on todella paljon kylmempi, varsinkin ku nyt siellä sataa taas sillä suomalaiselle käsittämättömällä tavalla mutta ei! Finland 12 points! En tiedä edes tuulen nopeutta, mutta se nopeus jolla mun pienet nakkisormet mun ihanissa nahkahansikkaissa kohmettu oli jälleen: käsittämätöntä.
Jospan tämän päivän ja tämän viikon sana olisi sitten se KÄSITTÄMÄTÖN. Koska jotenkin tänään tuntuu että mm. olen tuhlannut _____________ paljon rahaa, kaikki tuntuu olevan __________ vaikeaa, liikenne on ________ ymmärtää plus et jostain ____________ syystä juoksin tänään ratikan edessä. Kyllä en edestä vaan edessä. EDESSÄ. En edes halua selittää.

Nyt on kuitenkin aika istua vain sisällä ja odottaa vuoren lailla että kaikki mohammedit(ystävät) tulevat mun luo.. Missä te ootte? Mä oon LUOLA:ssa!!

ShantiShanti
M