lauantai 10. elokuuta 2013

Sí po!

Ensimmäinen viikko lähti todellakin käyntiin erittäin loistavissa merkeissä. Ja ensimmäisen viikon torstaina olleen orientaatiopäivän kautta sain jo hieman kosketusta toisiin vaihto-opiskelijoihin. Tosin pääseminen yliopistolle oli vähän kuin se merirosvoseikkailu aikoinaan ylen lastenohjelmistossa.
Olin kuullut jo metron kamaluudesta muutamalta ihmiseltä, varsinkin aamuruuhkan aikaan, enkä siis taaskaan ottanut kuuleviin korviin. Tietenkin rinnastin tilanteen aikaisempiin kokemuksiin mm. Shanghain, Rooman ja Lontoon metroon, ajatellen että "hei jos sieltä on selvitty niin tuskin tää mtn vaikeempaa on". Eip midi. Tosiaan paikalliseen metroon on hyvä kasin aikoihin tunkea perä edellä (onneksi mulla on sitä ihan kiitettävästi) ja leikkiä olevansa kuuromykkä. Haha, ei vaineskaan. Matka ei ollut läheskään niin kammottava kun mitä olin laskeskellut, miettinyt ja päässäni paisutellut. Väkeä tietenkin oli paljon, mutta metrossa ilma vaihtui hyvin, ihmiset olivat suhteellisen kohteliaita enkä kokenut mitään eriskummallisia hetkiä.

Santiagossa toimii julkinen kuin rasvattu ja aina pääsee minne haluaa. Tietenkin on myös elettävä paikallista kulttuuria ja otettava rennosti eikä saksalaisittain nipotettava joka minuutista.

Perjantai ja loppu viikonloppu vietin yhdessä kahden jenkkivaihtarin kanssa. Molemmat on todella mukavia tyttöjä ja eniten tuntuu synkkaavan S:n kanssa. Me ollaan hoidettu asioita yhdessä mm. täkäläiset henkkarit ja esim perustarpeet kuten lakanoiden ja hedelmien hankkiminen (joista kirjoitan kyllä aivan oman tekstin, sen verran huumoria tarvittiin asiasta selviämiseen..)

Sää täällä on todellakin hyytävä. Asiaahan ei siis millään tasolla paranna se fakta että ikkunoita ei eristetä eikä niitä ole kuin yksi chibale per ruutu. Mä olen hakenut läheisyyttä ja lämpöä mun peitosta ja kuumavesipullosta, jonka hankin varmuuden vuoksi. Kolmet villasukat on tullu käyttöön, mutta esimerkiksi ne saaterin nokiat on vieläkin Suomessa koska jälleen ajattelin etten niitä tarvitse.

Oon keräillyt hieman muistareita ylipäätään asioista joita on tapahtunu ja puran kyllä heti kun tulee hyvä sauma että voin kirjotella.. Joka päivä tosin oon iltaan asti omilla teilläni ja sitten illasta niin väsyny että kaatuminen sänkyyn on mieluisampaa kuin kirjoittaminen.. mistä lie johtunee..

Eniveis! Kyllä tulee lisätietoo etc jahka tässä päivät muuttuu arjeksi ja mulla alkaa vapautuun tilaa kalenterista tällekin touhulle!

ShantiShanti!

M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti